[ Alkuun ]

Avun maailma 4/2007, Suomen punaisen ristin jäsenlehti.

Köyhät ja kipeet

"Sairastuminen vakavasti ei katso sen enempää ikää, sukupuolta, kuin sosiaalista statustakaan." Näin toteaa eräs Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailuun osallistunut pätkätyöläinen. Viime vuonna järjestetty valtakunnallinen kirjoituskilpailu keräsi 850 tekstiä suomalaisesta nykyköyhyydestä. Kirjoittajien joukko oli moninainen sekä taustaltaan että iältään. Osallistujia oli aina teini-ikäisestä eläkeläiseen ja monilapsisesta yksityisyrittäjästä yksinhuoltajaan.

Tekstien kirjoittajille köyhyys tarkoitti hyvin usein ongelmia arkisten perustarpeiden tyydyttämisessä. Tarpeet liittyivät muun muassa ruokaan, harrastuksiin ja perushygieniatarvikkeiden hankkimiseen. Kekseliäisyys, luonto, huumori ja läheiset ihmissuhteet tukivat monien jaksamista.

Kirjoituskilpailun tarinat kertovat omaa tarinaansa hyvinvointivaltion turvaverkon repeämistä. Lisääntyvästä hyvinvoinnista ja talouskasvusta ei tunnu riittävän jaettavaa kaikille. Euroopan unionin määrittelemä köyhyysraja on 60 prosenttia väestön nettotuloista. Suomessa köyhyysrajaksi määrittyy 700–750 euroa kuukaudessa, jonka alla elää jopa 600 000 suomalaista.

Syitä köyhyyteen on lähes yhtä monia kuin on köyhiä. Muun muassa yllättävät elämänkokemukset saattavat äkillisesti tehdä 2000-luvun menestyjästä taloudellisessa mielessä häviäjän. Elämässä voi tulla vastaan ennakoimattomia kriisejä, jotka koettelevat rajusti selviytymistä. Tällöin läheiset ihmissuhteet ja luottamusta nauttineet turvaverkot joutuvat usein kovalle koetukselle.

Työttömyyden ja avioeron ohella yllättävä sairastuminen on yksi merkittävä tekijä, joka voi äkillisesti kääntää elämänsuunnan kohti köyhyyttä. Usein sairastuneen ihmisen työkyky heikkenee samalla kun hoito- ja lääkekulut rasittavat taloutta. Oma lukunsa on yllättävän tai kroonisen sairauden aiheuttama epävarmuus ja henkinen kuormitus.

Köyhyyden ja sairastavuuden suhde on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa: köyhät ovat sairaampia ja tavoittavat terveyspalveluita heikommin kuin rikkaat. Sairastelevien köyhyyttä voi esimerkiksi selittää sillä, että sairastuminen heikentää ihmisen työkykyä ja siten vaikeuttaa toimeentulon hankkimista.

Toisaalta kuva ei ole aivan näin yksioikoinen, koska köyhyys jo itsessään altistaa sairauksille. Niukan talouden kanssa eläminen aiheuttaa stressiä, ihmissuhdeongelmia ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Häpeä varjostaa elämää ja itsestä huolehtiminen vaikeutuu. Taloudellisen niukkuuden keskellä kiinnitetään yhä vähemmän huomiota terveellisiin elämäntapoihin.

Lisäksi köyhyys ja elintavat periytyvät helposti sukupolvelta toiselle. Eri väestöryhmien terveyskäyttäytymisen eriytyminen on nähtävissä selkeästi jo nuoruudessa. Esimerkiksi ammattiin opiskelevista tupakoi yli 40 prosenttia ja lukiolaisista vain hieman yli 10 prosenttia.

Ruokailutottumukset, liikunnan määrä ja alkoholinkäyttö ovat muita keskeisesti väestön terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Mainittujen elintapojen välillä on suuria eroja sosioekonomisen aseman mukaan – ja käytännössä aina rikkaiden eduksi.

Varallisuuden ja elintapojen yhteyksistä puhumisessa on silti vaaransa. Yksioikoinen terveyden riskitekijöiden erittely johtaa pahimmillaan siihen, että yksilöt nähdään yksiselitteisesti syyllisinä omiin sairauksiinsa ja epäterveellisiin elämäntapoihinsa.

Julkisessa keskustelussa puhuttiin jokin aika sitten ns. "itse aiheutetuista sairauksista" ja niiden hoidon omavastuuosuuksista. Kärjistettynä omavastuuosuuksien hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että köyhiä ja sairaita ojennettaisiin kovalla kädellä, ja tehtäisiin heistä entistä köyhempiä ja sairaampia.

Valitettavan usein unohdetaan, että korkeamman sosioekonomisen aseman mukanaan tuoma sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma antaa vahvan tuen epäterveellisten elintapojen vastustamiseen. Jos elämä on arkista taistelua toimeentulosta, saattaa tupakka tuntua ainoalta varmalta nautinnolta. Vuosien päästä näkyvät terveyshaitat eivät kiinnosta tilanteessa, jossa köyhyyden aiheuttama stressi on tarpeeksi suuri. Tällöin motivaatiota riippuvuudesta irti rimpuilemiseen ei juuri ole.

Koettua köyhyyttä voidaan parhaiten vähentää järkevällä ja oikeudenmukaisella yhteiskuntapolitiikalla. Eriarvoistumiskehitystä voidaan estää monin rakenteellisin keinoin, mutta ei yksilöitä syyllistämällä ja noitarovioita sytyttämällä.

Kaikkialla terveysterroristien noitarovioille kannettaisiin ensimmäisenä joukko, joka kulkee nimellä "köyhät ja kipeet". Oli kyse köyhyydestä, sairauden kanssa elämisestä tai terveellisistä elintavoista: jokainen arjessaan kamppaileva ihminen tarvitsee avukseen läheistensä tukea, ei uhkailua ja kiristystä.

Juha Mikkonen

Kirjoittaja on työskentelee Elämäntapaliitto ry:ssä ja oli yksi "Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä" –kirjoituskilpailun järjestäjistä.

SPR:n tukeman kirjoituskilpailun teksteistä on koottu antologia:

Isola, Anna-Maria – Larivaara, Meri – Mikkonen, Juha (toim.) (2007). Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Kustannusosakeyhtiö Avain. Otavan Kirjapaino, Keuruu 2007