[ Alkuun ]

Helsingin Sanomat - MIELIPIDE - 18.2.2007 - 2382 merkkiä - 1. painos

Köyhyys ja sairaus kulkevat usein rinnakkain

Kansanterveyttä uhkaavien sairauksien ehkäisykeinoksi ehdotetaan aika ajoin korkeampia hoidon omavastuuosuuksia niin sanotuille itse aiheutetuille sairauksille.

Julkisessa keskustelussa vähäisemmälle huomiolle on jätetty eräs hyvin olennainen asia: köyhyys ja sairaus kulkevat lähes aina rinnakkain.

Tutkimuksellisessa mielessä vähäosaisuuden ja korkean sairastavuuden yhteys on kiistaton. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat käyttävät enemmän alkoholia, tupakoivat useammin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin korkeammassa asemassa olevat.

Siinä missä köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle, periytyvät myös väestöryhmien sairastavuutta lisäävät sosiaaliset tekijät.

Korkeamman sosioekonomisen aseman mukanaan tuoma aineellinen, kulttuurillinen ja sosiaalinen pääoma antaa voimavaroja epäterveellisten elintapojen vastustamiseen.

Tilanteessa, jossa elämä on arkista taistelua toimeentulosta, voi tupakka tuntua ainoalta varmalta nautinnolta. Osuvalta saattaa kuulostaa myös se, että kovaa humalaa nimitetään usein köyhän oopperaksi.

Yksilöllä on vastuu itsestään, mutta olennaisempaa onkin se, missä määrin yksilöllä on vastuu alhaisista taloudellisista ja sosiaalisista resursseistaan.

Sairauksien omavastuuosuuksista puhuminen syyllistää yksilöä ja sivuuttaa ne yhteiskunnalliset tekijät, jotka vaikuttavat köyhyyden ja sairastavuuden yhteyteen.

Uusliberalistinen asenneilmapiiri ruokkii taipumusta tehdä yksilöstä syyllinen omaan tilaansa. Samalla unohdetaan valtiossa harjoitetun politiikan mahdollinen rooli köyhyyden, syrjäytymisen ja epätasa-arvon kasvattajana.

Omavastuukeskustelun kannalta suurin unohdus on, että taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymisen myötä kasvavat myös väestöryhmien väliset terveyserot.

Ehdotettu lopputulos käytännössä kuuluu: heidän, joilla on vähiten tulisi maksaa eniten.

Yksilön syyllistämisen sijaan huomio tulisi kiinnittää kaikkiin niihin rakenteellisiin ja kulttuurillisiin tekijöihin, jotka vähentävät väestöryhmien eriarvoisuutta ja mahdollistavat terveellisten elämäntapavalintojen tekemisen.

Nämä terveyden niin sanotut sosiaaliset determinantit eli terveyttä määrittävät tekijät tulisi ottaa väestön terveyserojen kaventamisen keskeiseksi lähtökohdaksi myös Suomessa.

JUHA MIKKONEN