[ Alkuun ]

Helsingin Sanomat - VIERASKYNÄ - 5.5.2003 - 4121 merkkiä - 1. painos

Masennuksen hoito puutteellista

Masennuslääkkeet eivät koskaan ole perimmäinen ratkaisu inhimillisiin ongelmiin,
sanoo Juha Mikkonen.

Masennuksen hoidosta on tullut yksi aikamme suurista haasteista; sairaus kuormittaa kansantaloutta ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. Masennuslääkkeet ovat kymmenen vuoden aikana nousseet laajimmin käytettyjen lääkkeiden joukkoon. Alkuaan masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä käytetään nykyään myös mm. paniikkihäiriöön, pakko-oireisiin ja syömishäiriöihin.

Lääkkeiden lisääntynyttä käyttöä selittää muun muassa se, että uusia ja vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavia valmisteita on tullut markkinoille. Rima masennuksen diagnosointiin on alentunut ja lääkkeitä määrätään aiempaa helpommin. Vaikka masennus tunnistetaan nykyään paremmin, sitä pidetään edelleen valitettavan alidiagnosoituna sairautena.

Masennus lisää kuolleisuutta; sairaus lisää itsemurhia ja alentaa masentuneen ja hänen läheistensä elämänlaatua merkittävästi. Lääkkeet voivat olla hyvä pelastus silloin, kun elämä tuntuu ajautuneen umpikujaan. Ideaalitilanteessa ihminen saa elämänhalunsa takaisin ja pystyy aloittamaan yksilöllisen toipumisprosessinsa.

Masennuslääke saattaakin olla ainoa oljenkorsi, joka masentuneelle tarjotaan. Tarinat masennuspotilaista, joille lääkäri on määrännyt lääkityksen ja sopinut kontrollitapaamisen ilman minkäänlaista puhetta toipumista tukevasta laajemmasta psykososiaalisesta hoidosta, kertovat hoitokäytäntöjen puutteellisuudesta.

On toki yhteiskunnalle edullisempaa tyytyä pelkkään lääkehoitoon kuin korvata terapia masentuneelle. Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että pelkällä mielialalääkityksellä ei päästä parhaaseen hoitotulokseen. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että vain ne, jotka jaksavat vaatia psykososiaalista tukea ja uskovat edes jollakin tavalla parempiin aikoihin, saavat parempaa hoitoa.

Viime vuonna Suomessa 288000 henkilöä sai masennuslääkkeistä sairausvakuutuksen kautta maksettavaa korvausta. Masennuslääkkeiden tukkumyynnin arvo oli 61,6 miljoonaa euroa. Myydyin masennuksen hoitoon käytetty lääkeaine oli sitalopraami, jota ostettiin tukusta 22 miljoonan euron arvosta. Esimerkiksi myydyintä ibuprofeenipohjaista särkylääkettä Buranaa ostettiin tukusta 15 miljoonalla eurolla eli sitalopraamia huomattavasti vähemmän. Sitalopraami oli rahalliselta arvoltaan Suomen kolmanneksi myydyin lääkeaine viime vuonna.

Masennuksen lisääntymisen on ajateltu liittyvän yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Voimmeko ajatella, että nopeasti muuttuva maailma, elintapamme ja lisääntyneet vaatimukset saavat ihmisen tuntemaan riittämättömyyttä ja masentumaan? Toisaalta väitetään, että masennusta on aina ollut, nyt se vain osataan paremmin diagnosoida.

Medikalisaation eli lääketieteellistymisen käsitettä käytetään perinteisesti kuvaamaan kahta toisiinsa liittyvää ilmiötä: lääketiede ulottuu uusille elämänalueille ja yhä useammat ilmiöt määritellään lääketieteen termeillä. Medikalisaatioon kriittisesti suhtautuvat ovat esittäneet, että kun yhteiskunnallisten epäkohtien ainakin osittain aiheuttamia ongelmia aletaan diagnosoida ja hoitaa sairauksina, on vaarana, että huomio kohdistetaan sosiaalisten epäkohtien sijasta ainoastaan yksilöön.

Jos yhä suurempi osa inhimillisistä ongelmista määritellään lääketieteellisesti, niin samalla saatetaan luoda vääriä odotuksia, että kaikki henkiset kärsimykset voidaan poistaa lääkkeillä. Toisaalta, medikalisaatio mahdollistaa ongelmien ulkoistamisen ja voi vapauttaa sairastuneen yksilön itsesyytöksistä.

Tärkeää on miettiä ratkaisuja, joilla ehkäistään uupumusta ja tuetaan elämänilon säilymistä. Lääkkeet tarjoavat masennuksen hoitoon yhden tehokkaan apuvälineen muiden hoitomuotojen rinnalla. Lääkkeet eivät kuitenkaan koskaan tule olemaan perimmäinen ratkaisu inhimillisiin ongelmiin.

JUHA MIKKONEN